Hevosen ruokinta on hyvin tärkeä osa sen hyvinvointia ja yleisesti ottaen hevonen vaatii ravintoa oikean määrän käyttötarkoituksensa mukaan. Viikoittaisessa rauhallisessa ratsukäytössä oleva harrastehevonen tarvitsee hyvin erilaisen määrän ravintoa verrattuna vaikkapa kovaa kilpailevaan nuoreen hevoseen, jota treenataan laukkakisoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja räjähtävää voimaa. Kasvatustoiminnan perusperiaatteina on siis oikea ruokinta eläimen hyvinvoinnin ajan sen erilaisissa elämän vaiheissa varsaiästä eläkeikään saakka.
Sopusuhtainen hevonen
Oikea määrä ravintoa on oleellinen osa ruokintaa siten, että hevonen pysyy terveenä ja hyvinvoivana sekä energisenä, mutta sille ei tule käytöshäiriöitä tai liikalihavuutta turhan ylimääräisen ruokkimisen johdosta. Joskus liikaruokinta saattaa ilmetä hevosen aggressiivisena käytöksenä, sillä se ei pysty purkamaan kaikkea saamaansa energiaa. Ratsastuskäytössä oleva hevonen voi olla vaarallinen, jos sitä ruokitaan liikaa, mutta sen on pysyttävä energisenä voidakseen jatkaa jokapäiväistä treenaamistaan.
Hevosen rodulle ominainen yleisrakenne määrittää sen, miten hyvässä lihassa sen tulee olla. Kilpahevonen, joka juoksee ihminen selässään ja harjoittelee kisoja varten kovassa tahdissa, tulee olla lihaksikas ja kauttaaltaan kiinteä. Sen kylkiluut voivat tuntua hieman, mutta niiden ei kuuluisi näkyä päällepäin. Raskasrakenteisempi kärryjen vetoon tarkoitettu näyttelyhevonen taas voi olla edellistä huomattavasti paremmassa massassa, sillä sen on saatava paljon energiaa raskaiden kuormien vetämiseen. Myös sen ruumiin rakenne ja ympärillä oleva ilmasto ratkaisee, miten paljon sen on syötävä, jotta se on optimaalinen käyttötarkoitustaan varten.
Kasvatukseen tarkoitetun hevosen ravinnon laatu on oltava ensiluokkaista
Ruoan määrän lisäksi kasvattajan on kiinnitettävä huomiota ruoan laatuun, tarpeellisiin vitamiineihin sekä hivenaineisiin. Rehu ei saa olla liian kauan varastoitua, sillä siihen saattaa kertyä homeitiöitä, jotka voivat olla vaaraksi hevosen terveydelle. Myös erilaiset pölyhiukkaset voivat pitkässä säilytyksessä kerääntyä rehuun niin, että se saattaa aiheuttaa yskää ja muita hengitysongelmia. Hyvän ja laadukkaan rehun tunnistaa monesti tuoreesta ruohomaisesta hajusta ja se on myös hyvin säilöttyä niin, ettei auringon valo tai kosteus pääse vaikuttamaan sen laatuun. Hyvästä ruoan laadusta ja sen hygieenisestä säilyttämisestä on siis huolehdittava tarkkaan, kun hevosta käytetään ammattimaisesti kasvatustoimintaan.